tiistai 27. toukokuuta 2014

Chevy Stevens: Kadonnut


Arvosana: ♥♥♥♥ (4)

Sen piti olla ihan tavallinen asuntonäyttö. Taloa katsomaan tullut mies oli charmantti ja luotettavan oloinen. Siitä kuitenkin alkoi painajainen, jonka karmivuudella ei ole rajaa.
Annie O'Sullivan on menestyvä kolmikymppinen kiinteistönvälittäjä, jolla on hurmaava poikaystävä, kaunis koti ja kiltti koira. Annien elämä suistuu raiteiltaan, kun asuntonäyttöön tullut mies sieppaa hänet. Mies pitää Annieta vankina syrjäisessä vuoristomökissä ja pakottaa tämän toteuttamaan kieroutuneita fantasioitaan. Väkivallan ja nöyryytyksen täyttämät päivät muuttuvat viikoiksi ja viikot kuukausiksi, eikä apua kuulu. Annien painajainen on vasta alkanut. 

Karin Slaughter kuvaili Stevensin esikoiskirjaa sanoin: "Lumous alkaa ensimmäisellä sivulla ja jatkuu kauan kirjan sulkemisen jälkeen." Minä taas en kutsuisi sitä lumoukseksi, vaan jännitykseksi, tiivistyväksi ja piinaavaksi sellaiseksi.
Jälleen kerran olen puolueellinen - tällä kertaa syynä on se, että pidän kidnappaustarinoita äärimmäisen kiehtovina. Tähän huumaan olen myös lukenut Emma Donoghuen Huoneen ja katsonut elokuvan 3096 päivää (ja btw, sellainen komediakin kuin Rakas panttivankini on ihan katsottava).
Asiaan. Kadonnut todella oli hyytävän tasokas romaani. Kritisoisin kyllä vähän nimestä: jotain persoonallisempaa kuin Kadonnut voisi olla paikallaan. Keräsin pääni sisään muutamia aika hyviä ehdotuksia.
Ensin tarina piti otteessaan siepattunaolemisajan ansiosta. Sen jälkeen tunsin pienen pettymyksen sirpaleen, sillä keskikohta oli... tylsä. Se junnasi paikoillaan. Mutta loppua kohden (ihmettelinkin, miten loppusivumäärä saadaan kulumaan) tapahtumat jälleen riehaantuivat, seurasivat toinen toistaan kuin laumaeläimet.
Loppusanat minä jostain syystä arvasin. Ne olivat nerokkaat ja kauniit. Olisin itse lopettanut tarinan täsmälleen samoin. Toiveikkaasti.
No niin, kysymys kuuluu tietenkin: kumpi on parempi, Kadonnut vai Huone? Mietin pitkään, mutta päädyin kuitenkin puoltamaan yhtä suosikkikirjoistani, Huonetta. Se kosketti vielä aivan erityisellä tasolla, koska siihen oli otettu mukaan lapsen näkökulma.
Oli miten oli, Kadonnut on kirja, jota suosittelen lämpimästi. Se avaa maailman julmuuteen, katkeruuteen... ja mikä tärkeintä, jo edellä mainitsemaani toivoon.

2 kommenttia:

  1. Tämä kirja oli minulla kerran lainassa, mutta lukematta ajan puutteen vuoksi jäi. Aion kuitenkin tämän vielä joskus lukea, vaikka tänä kesänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen lukeminen tosiaan kannattaa, ainakin minun mielestäni. Loppuratkaisu on hyvin yllättävä!

      Poista